Minulle loput ovat olleet aina järkyttävän vaikeita.
Poissuljettuna esimerkiksi pitkään kaapissa pyörineen keksipaketin loppuun syönti, joka luo suunnatonta nautintoa niin syömisen kuin kaappiin jääneen tyhjän tilan muodossa. Mukavan loman tai viikonlopun jälkeen sunnuntai-ilta tuntuu haikealta ja jopa toivottomalta pitkän tulevan viikon tai kaukana saavuttamattomissa leijuvan uuden loman suhteen.
Tiedättekö tunteen kun löydätte jonkin tv-sarjan tai kirjan, jonka tarina vetää mukaansa kuin toiseen todellisuuteen? Minulla jää yleensä niistä sarjoista se viimeinen jakso katsomatta, en vain kestä loppuja. Lapsena mukavat kesät mummolassa serkkujen kanssa leikkiessä menivät liian nopeasti. Silloinkin vain hyppäsin autoon ja sanoin korkeintaan heippa. Hyvästit tuntuvat niin lopullisilta, surullisiltakin.
Nyt pääsenkin sitten siihen mitä vuoden vaihde minussa laukaisee: Haikeuden päättymisestä. Silloin miettii mihin on vuotensa käyttänyt ja tässä tapauksessa vuosikymmenensä. Saavuttiko kesäkunnon, ylenikö työssä tai kasvoiko ihmisenä lähes täydellisen ehjäksi? No en kasvanut enkä laihtunut, mutta nyt seuraa henkseleiden paukuttelua: Olin kirjoittanut itselleni uuden vuoden lupaukset kännykkääni ylös ja unohtanut ne, mutta viikko ennen joulua löysin listan ja tajusin toteuttaneeni niistä jokaisen.
Uudenvuodenlupaukset 2019
Minä lupaan…
Pyrkiä syömään aamupalan/juomaan lasin vettä
Söin joka aamu puuron ja totesin sen olevan loistopäätös ja jatkan sitä myös vuodelle 2020.
Ylläpitää luovuutta
Olin tekemässä puuvenettä, rakensimme Elämys-Ellin ja rakennamme parhaillaan Sauna-autoa, siinäpä luovuuden vaalimista kerrakseen jota riittää myös vuoteen 2020.
Tehdä ekologisempia valintoja
Kierrätin, söin enemmän kotimaista ruokaa ja menin pyörällä työmatkat. Jatkan näitä.
Vähentää tavaraa
No tässäpä sitten onkin suurin saavutukseni. Minulla on ollut kirppispöytä vuoden ja olen kantanut sinne lähes TUHAT KILOA tavaraa, joka ei ole minun. Halusin auttaa tuttujani jotka tuskailevat ryöppyävien tavarapaljouksien alla, kunnes tajusin, että tämä antoikin vain tilan uuden tavaran hankkimiselle. Kierre on loputon.
Lukea ainakin yhden kirjan
Sen tein, luin parikin sekä kuuntelin muutaman äänikirjan.
Pyrkiä tekemään terveellisempiä valintoja
Tästä olen erityisen ylpeä, jos puuron ja kasvispainoitteisen ruuan syönti ei ole riittävästi, niin pystyin olemaan KOKO VUODEN syömättä karkkia, kun ennen sen syönti oli päivittäistä. Mutta herkkulakkohan tämä ei ollut, vaan pullaa ja keksejä on mennyt työpaikan kahvihuoneessa niin että ansaitsisin mitallin. Terveellinen valinta oli myös se, että uskalsin sanoa tunteeni ja kokemukseni niin suoraan kuin mahdollista, pelkäämättä että rikon toisen. Pyrin lopettamaan kantamasta syyllisyyttä muiden tekemisistä asioista. Tätä harjoitusta jatkan.. ja jatkan.. ja jatkan.
Yrittää ostaa mahdollisimman vähän tavaraa
Kieltämättä tavaroihin on tullut melkoinen vihasuhde. Tavaraa on tullut kyllä hankittua, mutta lähinnä todelliseen tarpeeseen.
Vuosikymmen oli täynnä elämää. Pelko määritti siitä suurimman osan. Oli vakavaa sairastumista, suunnatonta rakastumista, lamauttavaa ahdistusta, voimakasta vihaa, kyyneleet vierittävää kauneutta ja kaikkea siitä välistä ja ympäriltä.
Vuosi vaihtui ja lumi peittää maan kuin luoden puhtaan paperin, jolle taiteilija itse saa piirtää juuri mieleisen teoksensa. Siispä lupaan vuodelle 2020 ja tulevalle vuosikymmenelle sen, että vaikka elämässä tapahtuu mitä tahansa, voin olla ylpeä saavutuksistani. Oli se sitten aamupuuro tai kaupan hyllylle jätetty tavara, saisin olla tyytyväinen tekemääni piirrokseen. Paukkukoon siis henkselit uutena vuotena jatkossakin.
Hyvää uutta vuotta!
