Elinan reissupäiväkirja 16. – 23.12.2022
Yö rannalla oli rauhallinen, tuli nukuttua varmaan 11 tuntia.
Minä ajoin ja suuntana oli edelleen Taranto. Jarno teki joulukorttia ja uppoutui työhön.
Sain nauttia auringosta ja hienoista maisemista. Appelsiinipellot kumpuilivat, ja välillä oli sellaisia hyvin hiekkaisia maisemia, joiden takana oli taloja. Tie oli hyvässä kunnossa, mikä oli luksusta.
Pysähdyimme ostoskeskukseen ja kävimme kaupassa. Löysimme jogurtteja -50 % ja olimme niistä innoissamme. Kassalla kuitenkin hieman nyrpeähkö iäkkäämpi nainen tivasi meiltä jotain korttia, ja koska meillä ei sitä ollut, viskasi hän jogurtit sivuun ja möi muut tuotteet. Jäimme siis ilman jogurttia ja jatkoimme matkaamme.
Erään ostoskeskuksen yhteydessä oli ravintola. Taaskaan ei englanninkielentaitoa kellään. Pyysimme ruokaa mukaan ja kysyimme menua. Menu löytyi seinältä ja oli lounasravintola-tyylinen lista. Tarjoilijamies yritti selittää menun sisältöä. Näytin kaksi ylintä pasta-annosta ja sanoin että otamme ruuat mukaan. Kaikki tuntui taas onnistuvan. Mies tuli vielä myöhemmin kertomaan, että annos juomalla on 5 € ja ilman juomaa 4 €. Otimme pelkät annokset. Toinen tarjoilija tarkisti meiltä koronapassit odotellessamme.
Pian saimmekin foliorasiat, maksoimme ruuat ja menimme autoon syömään. Toinen oli spagettia tomaattikastikkeella, jossa oli mukana salamipaloja. Hyvää. Toinen oli Penne-pastaa kermaisella tomaattikastikkeella ja se oli herkullista! Jarno antoi ravintolalle palautetta hyvästä ruuasta ja palvelusta netin kautta.
Matkamme jatkui edelleen kohti Tarantoa. Näimme huoltoaseman kyltissä suihkun kuvan ja kaarsimme pihaan. Jarno kävi tiedustelemassa asiaa ja niinpä pääsimme suihkuun. Edellisestä oli kieltämättä luvattoman pitkä aika. Suihkuun mentiin takakautta ja tila oli ihan siisti. Myyjänainen puhui hyvää englantia ja tilasimme myös cappuccinot. Suihku oli 4 €/henkilö. Vähän kalliimpaa, mutta tuli tarpeeseen.
Tie oli hyvä, joten matka taittui nopeasti. Alkoi hämärtää ja vihjailin yöpaikan etsimisestä. Jarno vastusteli kovasti, koska pelkäsi taas joutuvansa nukkumaan liian aikaisin. Kohta olimmekin jo kaupungin laidalla, joten oli pakko miettiä missä yöpyisimme. Päätimme palata moottoritietä vähän matkaa takaisin päin, koska sen varrella oli näkynyt ihan siistejä huoltoasemia.
Pääsimme parkkiin erään aseman pihaan. Teimme salaattia ja pihassa näkyi aika paljon kulkukissoja ja koiria. Asema ei ollutkaan 24h auki vaan sulki ovensa yhdeksän maissa. Pihassa ei ollut muita. Jokunen auto kävi tankkaamassa, mutta muuten oli oikein rauhallista. Yö oli lämmin, nukuimme hyvin molemmat.
Yöllä viereen oli tullut rekka, mutten ollut edes kuullut sen tuloa. Jarno kävi vessassa ja eräs koirista seurasi häntä takaisin autolle. Juttelimme hetken hänelle, mutta joku aidan takana oli kiinnostavampaa ja hän ryntäsi sinne.
Söimme aamupalan ja pääsimme vihdoin Tarantoon. Se oli iso ja vanha satamakaupunki. Saimme auton rantakadulle parkkiin ja kävin viemässä roskia jäteastioihin. Samalla löysin pitkään etsimäni puulaatikon roskakasasta ja siihen pahvikehikon viinipulloja varten. Näin saisimme kaikki pullot hyvään järjestykseen, ja ne eivät pääsisi kilisemään kyydissä. Olipas onnekas löytö.
Kävimme kävelemässä kaupungilla ja näin ensimmäisen lankakaupan. Kävin kysymässä villalankaa, mutta tarjolla oli vain lähinnä merinoa tai sekoitelankoja, joten kauppoja ei syntynyt. Palasimme autolle ja seuraavaksi suuntamme oli kohti Monopolia.
Valkoinen kaupunki, Locotorondo
Appelsiinitarhat muuttuivat viinitarhoiksi, maasto tasaiseksi. Nyt siis lävistimme Italian saappaan koron ja suuntasimme sen kantapäähän. Matkalla näkyi jänniä taloja, joissa oli tötterökatto. Mikähän niiden idea oikein oli? Edessä myös näkyi rinteeseen rakennettu valkoinen kaupunki, Locorotondo. Ajoimme heti sinne, auto parkkiin ja kiertelemään.
Wau! Nyt oli todella siisti ja hieno kaupunki. Kävelimme leipomon ohi ja sen tiskillä näkyi niin herkullista focacciaa, että oli pakko ostaa. Söimme ne näköalatasanteella. Maisemat olivat hienot, mutta tuuli sen verran viileä, että oli pakko jatkaa kävelyä istuskelun sijaan.
Kaupungin kapeat kadut oli joulukoristeltu todella näyttävästi. Siellä sattui myös olemaan markkinat ja kojuja oli valtavasti. Vihanneksia, vaatteita, kenkiä ja kukkia. Emme ostaneet mitään, mutta menoa oli mukava seurailla.
Jarno kävi auton vieressä olevassa kahvikaupassa kysymässä meille karkeampijauhatteista kahvia. Koska yhteistä kieltä ei löytynyt heti, niin Jarno näytti myyjälle nokipannun kuvaa netistä. Mies sanoi ”No no no!” ja teki melkein ristin merkkiä rintaan. Selvästikin tämä pyyntö lähenteli häväistystä, mutta huumorilla homma oli edennyt. Valitettavasti kahvia ei löytynyt, mutta Jarnolla riitti naurua autoon tullessa.
Matka jatkui Monopoliin. Auto parkkiin ja kävelemään vanhaan kaupunkiin. Kadut olivat niin kapeita, että niissä ei mahtunut kävelemään edes rinnakkain. Niissä tuoksui puhdas pyykki ja meri. Tuuli tuli käytäviä pitkin joskus todella kovaa ja kylmästi. Palasimme autolle ja taas matkaan.
Barin ohitimme käymättä keskustassa. Lopulta menimme taas yöksi huoltoaseman pihaan. Tein meille iltapalaksi ”barilaiset” saadakseni käytettyä kaikkea vanhaksi menevää. Katsoimme samalla Netflixistä sarjaa ”Luna Park”, ja se vaikutti kiinnostavalta. Oli ihan innoissani ensimmäisen jakson jälkeen, joten katsoimme vielä toisenkin. Jakso sai todella yllättävän ja raa’ankin lopun, ja minun mieleni jotenkin järkyttyi siitä. Ilta menikin sitten vähän shokissa. Ehkä suurin syy järkytykseen oli pettymys, koska sarja oli alkanut mukavasti.
Huoltoasemalla oli suihku ja ravintolassa todella hyvän näköinen ruokatarjonta. Päätimme hyödyntää niitä etuuksia vasta seuraavana aamuna. Taikatalvi jäi väliin ja jossain vaiheessa nukahdin.
Heräsin melko aikaisin ja selailin Googlesta mahdollisia pesuloita läheltä. Puhtaat vaatteet alkoivat olla lopuillaan. Löysinkin pari vaihtoehtoa. Söimme autossa aamupalan ja menimme suihkuun. Suihku maksoi vain 2 €/hlö eikä siinä ollut aikarajoituksia. Tuntuipas mukavalle ottaa kunnon lämmin suihku.
Pesun jälkeen jatkoimme matkaa. Ajoimme ensimmäiselle pesulalle. Menin sisälle katsomaan, miten homma toimii ja siellä oli kolme miestä. Tervehdin ja katsoin seinän ohjeita. Yksi miehistä puhui jotain ja kului hetki, ennen kun tajusin hänen puhuvan minulle. Pyysin ”English” ja hän kertoi pesulan olevan suljettu. Harmittelin hommaa ja marssin autolle.
Päätimme käydä vielä tarkastamassa toisen pesulan. Se vaikuttikin erittäin lupaavalta. Isot siistit koneet ja edullinen, 4 € / 8 kg ja kuivaus 1 € / 10min. Kun lähdimme autolle hakemaan pyykkejä, kuului kadulta kunnon tööttäilyä, kohta selvisi, että sieltä ajoi parikymmentä joulupukkia Vespoilla perässään vanha volkkarin bussi. Vilkuttelimme heille ja onneksi Jarno sai videolle koko ohiajon.
Pesulassa Jarno teki hommia tietokoneella ja minä kirjoittelin muistiinpanoja sekä viestittelin ystäväni kanssa. Hän laittoi kuvan matkaltaan Lappeenrantaan, kun loskaa lensi ja kaikkialla oli vain harmaata. Katsoin ulos ja tulin onnelliseksi siitä valosta, jonka näin.
Pesulassa oli vilinää. Pari miestä pyysi apua koneen käytön kanssa ja autoimme mielellämme. Tunnissa saimme kaksi koneellista puhdasta pyykkiä.
Menimme autolle ja samalla kun minä laittelin lakanoita takaisin paikoilleen, siivosi Jarno autoa muuten. Touhujamme seuraili mandariinikauppias, jolla oli auton lavalla hedelmiä myynnissä. Hän tuli juttelemaan ja pahoittelimme ettemme puhu kuin englantia. Saimme kerrottua olevamme Suomesta ja hän oli selvästi ihmeissään. Hän käveli autolleen ja tuli kohta takaisin hedelmäkassillisen kanssa. Yritin tyrkyttää hänelle rahaa, mutta hän vaan heilutti käsiään ja sanoi ”Bueno feste”. Toivotin hänelle suomeksi hyvää joulua takaisin. Olimme täysin ihmeissämme tästä, mutta todella onnellisia myös.
Seuraavaksi lähdimme etsimään ravintolaa. Kaikki tuntui olevan kiinni, joten menimme huoltoasemalle juomaan cappuccinot. Siellä nainen toimi baristana ja luultavasti hänen miehensä hoiti kassaa. Miehellä oli sylissään parikuukautinen vauva samalla kun hän palveli asiakkaita. Tästä heräsikin keskustelu, miksi näin ei voisi olla myös Suomessa. Miksi ne kaksi asiaa täytyy eristää toisistaan?
Matka jatkui puhtaalla autolla kohti Pescaraa. Kävimme kysymässä eräästä kalaravintolasta ruokaa mukaan, mutta se ei onnistunut. Jatkoimme seuraavalle ravintolalle, mutta se olikin suljettu. Matkalla näimme tienposkessa joko kuolleen todella ison koiran, suden tai villisian. Ajoimme siitä uudelleen ohi ja edelleen oli epäselvää mikä se oli.
Menimme matkalla olleeseen kauppakeskukseen ja siellä oli myynnissä pizzapaloja. Jarno osti niitä muutaman ja sitten mentiin kauppaan. Kaupassa oli erillisessä tiskissä kokonainen paistettu porsas. Siitä vuoltiin paloja ja tarjoiltiin patongin sisälle laitettuna. Halusin sellaisen. Menimme kaupasta autoon syömään ja pizzat sekä possupatonki olivat oikein maittavia.
Matka jatkui. Jarno löysi paikan missä voisi käydä vähän metsässä kävelemässä. Paikka sijaitsi vuorilla Pescaran kohdalta sisämaahan päin. Aurinko laski näyttävästi ja täysikuu alkoi nousemaan taivaalle. Pysäköimme jälleen huoltoaseman pihalle ja aloimme nukkumaan. Tänään vuorossa oli monta sivua Taikatalvea. Loppu jäi vähän vielä arvoitukseksi.
Monti Sibillinin kansallispuisto
Saimme herätä taas nousevan auringon värjäämän taivaan alla. Yö oli lämmin. Heräsin yöllä ottamaan villasukat pois.
Jarno haki meille kahvit ja croisantin ja tuli tuohtuneena takaisin. Kahvintekijäpoika oli ollut töykeä, huudellut työkavereilleen ja viskonut kahvit ja vaihtorahat Jarnon eteen. Vaikka Sarni-huoltoasemaketju oli laadukkaan oloinen, olivat hinnat myös poskettomat. Kaksi cappuccinoa ja croisant 5,10 €. Keitimme autossa vielä itse kahvit ja söimme leipää lisäksi.
Jatkoimme matkaa Jarnon katsomaa vaelluspaikkaa kohti. Keli oli aurinkoinen, noin +10. Tie mutkitteli ja nousi taas ylemmäs. Jossain kohtaa oli kylä, missä oli taas markkinat. Emme pysähtyneet, koska olimme kiertäneet ne jo aiemmin. Kävimme tankilla. 1,539€, laskimme että Elli kulutti noin 6,8 litraa / 100 km. Eli todella vähällä.
Jatkoimme ylös vuoristoon. Minulla taas kiukutti, kai ajatus urheilusta. Noustuamme jonkin matkaa, laitoimme auton tiensivuun parkkiin ja lähdimme kipuamaan huonokuntoista metsätietä pitkin ylös. Syksy oli pudottanut lehdet, paitsi muratit kietoivat itsensä puihin peittäen ne lehtiensä alle.
Näimme matkalla Rautamyrttiä, siitä olisi saanut kauniit joulukukat autoon. Jätin ne kuitenkin keräämättä.
Lenkki oli muutaman kilometrin mittainen ja kiersi melko korkean nyppylän laelle. Autolle päästyämme jatkoimme tietä eteenpäin. Tiellä näkyi paljon lenkkeilijöitä ja pyöräilijöitä. Tie nousi niin korkealle, että tien sivussa oli ihmisiä pulkkamäessä. Tie olisi vielä jatkunut, mutta Elliä säästääksemme käännyimme takaisin.
Matkalla oli levike, johon laitoimme Ellin parkkiin ja lähdimme siitä kiertämään vielä toisen lenkin. Polku nousi ylhäällä olevalle pellolle, missä oli mahtavat maisemat.
Peltoa reunusti sakea metsä. Metsästä alkoi kohta kuulumaan kovaa rytinää. Vaikkei mitään näkynyt, päättelimme peurojen olevan metsän suojissa. Polku palasi kapeaa rinteen reunamaa pitkin takaisin alas ja vastaan tuli neljä pyöräilijää taituroiden kapealla polulla. Hyvin näytti kulkevan.
Autolla alas laaksoon ja etsimään ruokaa. Pääsimme Amandolan kylään ja lähdimme kävellen katsomaan, löytyisikö jostain avointa ravintolaa. Ei tarvinnut kävellä kuin nurkan taakse ja ekasta ravintolasta kysymään. Päätimme syödä sisällä ravintolassa.
Meiltä kysyttiin koronapassit ja menimme pöytään. Omistaja puhui ihan hyvää englantia ja kommunikointi oli helppoa. Tilasimme vichyä ja oluen, Ceasar-salaatin ja Jarnolle sienipastaa. Jälkiruuaksi minulle jäätelö ja Jarnolle juustokakku, sekä kahvit. Koko ruokailu maksoi 37 € ja ruoka oli hyvää, samoin palvelu. Paikalle tuli useampi seurue syömään, ravintola oli selvästi suosittu.
Hyvin syöneenä jatkoimme Anconiin päin. Maisemat olivat upeat. Näkyi paljon maataloutta. Jossain kohtaa tie oli poikki, kun koirat paimensivat suurta lammaslaumaa tien yli toiselle laitumelle. Vuoristossa oli lumihuiput ja kohta näkyi taas merikin. Maisema oli ehkä vielä parempi kuin Toscanan alueella. Auringonlaskun vaaleanpunainen sävy viipyili todella pitkään. Täysikuu nousi suurena ja kirkkaana.
Laitoimme auton huoltoaseman parkkiin ennen kuin oli kokonaan edes pimeää. Katsoimme Peltsin toinen luonto -ohjelmaa, teimme pasta bolognesea ja vain oleskelimme autossa. Aika leppoisaa. Taikatalvesta piti vähän kerrata edellisiä tapahtumia ja taas taidettaisiin kerrata seuraavanakin iltana.
Yöllä mentiin selvästi pakkaselle. Aamulla paleli, varsinkin kun olin potkinut yöllä villasukat jaloista. Jarno kävi aamulenkillä ja laitteli aamukahvit. Peiton alta nouseminen oli hankalaa kylmyyden vuoksi. Onneksi olimme aukealla paikalla, joten aurinko alkoi nopeasti lämmittämään jäätä pois ikkunoista. Teimme aamutoimia ja Jarno vähän siisti minun hiuksiani leikkaamalla.
Lähdimme ajamaan Riminiä kohti. Tietulli maksoi tällä kertaa 10,30 €. Pääsimme Riminin laitakaupungilla sijaitsevaan ostoskeskukseen ja selvästi joulukauppa kävi kuumana. Ihmisiä oli todella paljon.
Kävimme muutamassa kaupassa ja minäkin sain joululahjani. Sellaiset henkarit, joissa on nipsut pikkupyykin kuivaamiseen. Olin pitkään haaveillut sellaisista ja joskus koittanut tehdä itsekin.
Kävimme ruokakaupassa ja ostimme sen valmistiskistä itsellemme lounaan. Menimme autoon syömään ja totesimme ruokien olevan kylmiä. Nyt kokeilimme ensimmäisen kerran tehdä Trangiasta uunin. Isokattila tulelle. Pari foliopalloa alle ja ruoka niiden päälle. Kansi kiinni. Se toimi hyvin. Ruuissa frittikasvikset, siivet ja pastasalaatti olivat hyviä, mutta sienilasagne oli niin suolaista, että se jäi osin syömättä.
Ruuan päätteeksi oli kiva heittäytyä hetkeksi pitkälleen autossa. Kävimme nopeasti ajamassa Riminin keskustassa, mutta rantakatu oli remontissa emmekä päässeet katsomaan merta.
Kiipeilyä San Marinossa
Suuntasimme San Marinoon toiveissa nähdä auringonlasku linnoitukselta. Sinne meni hyvä tie.
Jätimme auton parkkialueelle ja menimme hissillä loppumatkan. Alhaalle jäävä kaupunki jäi usvan peittoon. Kylmä tuuli nosti usvasuihkun yli linnan raunioiden.
Kävelimme linnoituksen päästä päähän ja Jarno sai siedätystä korkeanpaikan kammoonsa. Linnan lähistöllä oli mukavia polkuja ja sopivan rauhallista.
Eräällä aukiolla oli luistelurata ja sinne oli laitettu kunnon joulukatu, mutta kojut eivät olleet nyt auki. Menimme erääseen ravintolaan juomaan kuumaa kaakaota ja se oli taas sellaista kuumaa kiisseliä kermavaahdolla. Hyvää ja lämmittävää. Kirjoittelimme taas muutaman postikortin Suomeen. Oli tullut jo pimeää, joten päätimme jäädä San Marinon puolelle yöksi.
Kiersimme linnoituksen alapuolella kulkevaa tietä toiseen suuntaan ja löysimme kivan parkin lähellä jalkapallokenttää. Minulla taas väsytti kovasti, mutta Jarno ei olisi millään halunnut laskea minua nukkumaan. Kuulemma herätystä laittaessa tuli ajaksi yli 10 tuntia. Sen verran me varmaan nukuimme, mitä nyt yli tunnin yöllä mietin mikä kaikki voikaan mennä huonosti.
Yö ei onneksi ollut kovin kylmä tällä kertaa. Nukuttikin ihan hyvin aamuun asti, paitsi yöllä kieriskelin jonkin aikaa.
Jarnolla oli alkamassa palaveri heti aamusta ja parkissa oli huono netti. Päätimme siis lähteä ajamaan heti herättyämme. Lähdin takaisin kaupunkiin päin mennäkseni tankkaamaan edullista dieseliä, 1,40 € / litra. En saanut korttia käymään, joten ajoin toiselle asemalle. Sama homma. Aloin tympääntymään koko hommaan ja ajelun jälkeen menin vielä kolmannelle asemalle. Siellä oli tankkauspalvelu, josta normaalisti veloitetaan aika kovakin lisämaksu. Jarno ilmoitti, että haluamme tankata itse ja samaan aikaan Jarnolla alkoi palaveri.
En saanut tankkausta toimimaan, enkä tiennyt tuleeko hintaan jotain lisiä, joten suivaantuneena lähdin ajamaan ilman tankkausta. Hermot paloivat oikein kunnolla. Ajoin auton syrjemmälle parkkiin ja päätin alkaa aamupalan laittoon. Jarno sai työnsä hoidettua ja pysyi ihailtavan tyynenä minun käydessäni kierroksilla. Aamupalan jälkeen kierrokset olivat jo laskeneet hieman.
Piipahdus Venetsiassa
Lähdimme ajamaan kohti Venetsiaa. Opasteessa luki ”Mira”, joten käännyin sinne. Halusin lähettää sieltä kortin Miralle.
Teimme parkissa ruokaa, pasta bologneseä, johon työnsin kaiken vanhaksi menevän kaapista. Ruuasta tuli hyvää. Jarno haki viereisestä kahvilasta meille cappuccinot jälkiruuaksi.
Kävimme kioskista etsimässä korttia, muttei sitä löytynyt, joten lähetys jäi nyt tekemättä.
Kun olimme sopivasti lähistöllä, ajattelimme käydä Venetsiassa ja saimmekin auton parkkiin lähelle vanhaa kaupunkia. Heti alkuun autoin erästä rouvaa vauvanrattaiden kanssa rappusissa ja toiseen suuntaan toista rouvaa. Ja kun tulin ylhäältä alas, oli Jarno auttamassa myös toisen rouvan lasten rattaiden kanssa. Meitä nauratti, että voisimme työllistää itsemme niissä rapuissa.
Kävelimme kaupunkiin, jossa oli paljon turisteja ja kojuja myymässä lähinnä venetsialaisia maskeja, paitoja, hattuja ja muuta turistitavaraa. Poikkesimme vähän hiljaisemmille kujille pois vilinästä. Venetsiaan on helppo eksyttää itsensä.
Ostimme kuumat viinit lämmikkeeksi, mutta muuten vain tyydyimme katselemaan tarjontaa. Aurinko laski ja valot pääsivät paremmin oikeuksiinsa. Minä tykkäsin kävellä, ylitellä siltoja ja katsella valojen heijastuvan joen pintaan.
Autolle paluu tehtiin melkoista haipakkaa, koska kaipasin ämpäriäni. Kaikki vessat, jotka tulivat vastaan, maksoivat 1,50 €. Riistoa, joten nautin täysin omasta mahdollisuudestani.
Burgerit Padovassa
Jatkoimme kohti Padovaa. Päätimme taas mennä huoltoasemalle yöksi. Se on osoittautunut helpoksi ja turvalliseksi, toki myös vähän tylsäksi tavaksi viettää yö.
Nyt huoltoasema pääsi tasollaan seuraavalle asteelle. Kaikki oli siistiä, hinnat olivat melko korkeat, mutta mikä erikoista, suihku oli ilmainen. Päätimme säästää suihkussa käynnin aamuun, koska märällä tukalla nukkumaan meno ei innostanut ja pyyhkeetkin toisivat turhaa lisäkosteutta. Ostimme täytetyn paninin ja minä sain kuumaa kaakaota.
Sitten olikin aika alkaa nukkumaan. Sain kuunnella Taikatalvea ja totisesti yritän lanseerata joulukalenterilukemisen ensi vuoden hittituotteeksi. Mikä onkaan ihanampaa, kuin kuunnella toisen lukemassa iltasatua ja saada nukahtaa siihen. Kiitos Jarno, kun saan olla se pieni lapsi, joka kaipaa turvaa ja läsnäoloa.
Kello soi aamulla kuuden jälkeen. Lähdimme suihkuun. Odottelimme hetken suihkun vapautumista ja siivoojarouva tuli opastamaan meitä suihkun käytön kanssa ja otti autonavaimet pantiksi, hyvä diili.
Suihku oli epäsiisti, mutta lämmintä vettä tuli ja sitä riitti niin, että molemmat saimme peseydyttyä kunnolla. Sitten autoon kahvin keittoon ja puuron syöntiin, pitkästä aikaa puuroa.
Olimme parkissa melkoisen pitkään, kunnes lähdimme ajamaan Padovaan. Pyörin Ellin kanssa pitkin kaupunkia ja koitin vaan pysyä virrassa. Sain auton parkkiin kaupungin lähelle. Jarno teki töitä ja oli palaverissa. Minä kirjottelin takana ja ohikulkijat ensin tuijottivat meitä, sitten katsoivat rekkarin ja ohi kulkiessa vielä tarkastivat mistä maasta olemme. Jos ohikulkijoita oli pari, niin he kääntyivät katsomaan lopuksi toisiaan ja puhuivat meistä. Tämä ilmiö toistui monta kertaa.
Kun Jarno sai työnsä tehtyä, lähdimme kävelemään kaupungille. Ilma oli melko viileä, kuitenkin pysyi reilusti plussan puolella. Kävelimme kaduilla ja koitimme suunnata aina auringon puolelle lämmittelemään. Kojuja oli kaduilla paljon. Sitä samaa tavaraa mitä muissakin kaupungeissa. Vihannestorilla oli kova kuhina ja myyjät jopa yrittivät vähän tuputella tuotteitaan. Kilpailu on selvästi kovaa.
Koitimme autolle palatessamme etsiä jotain ruokapaikkaa. Erään ovella mainostettiin tacoja ja innostuimme jo kovasti. Sisällä sanoimme, että ottaisimme mukaan, jolloin tarjoilija mies osoitti tiskiä ja sanoi että siinä on take way -tarjonta. Valkoista leipää eri täytteillä. Ei houkutellut, joten lähdimme pois.
Olimme jo tympääntyneitä koko hommaan, kunnes tuli eteen burgeripaikka, jonka mainoslause oli -ei paras, mutta todellinen. Toimiva lause, joten menimme tilaamaan. Tilasimme juustoburgerin, hampurilaisen paahtopaistilla, juusto- sekä bataattiranskikset.
Ruokaa sai hetken odotella, muttei se haitannut, koska sisällä oli lämmin. Elli oli aivan ravintolan vieressä, joten hyppäsimme vain sinne syömään. Burgerit olivat todella hyvät. Ranskikset tavalliset, mutta ne burgerit. Voi kyllä suositella.
Lähdimme ajamaan Veronaan päin. Kävimme matkalla ostoskeskuksessa kaupassa. Ostimme jouluruokia valmiiksi. Olin juuri matkalla jutellut ystäväni kanssa, kuinka hän osoitti toiveen ”yläkertaan”, että olisipa Lidlissä pieni kinkku ja lyhyt jono ja että häntä oli onnistanut tässä.
Minä toivoin kaurabaristaa aamukahviini ja kuinka olikaan, sitä löytyi yksi purkki. Levitin kädet ja kiitin ”yläkertaa”. Tämä oli toinen kerta koko Italiassa, kun kaurabaristaa oli myynnissä. Ostimme myös hedelmiä, Pandoro-leivoksen, pähkinöitä ja parmesaania. Söimme vielä jäätelön ja kahvin kahvilassa.
Tarina jatkuu seuraavassa osassa!