Kelopintaisen seinän vierustaa kiertävät penkkirivit ja yhdellä seinustalla sijaitsee liuskekivin päällystetty takka.
Ihmiset kantavat käsissään höyryäviä kaakaomukejaan etsien istumapaikkaa. Juuri alkava kirjailijahaastattelu on kerännyt paljon halukkaita kuulijoita paikalle rinneravintolaan. Tapahtuma on Bättre folk i fjällen.
Kesken kirjailijan puheen baarin ovi aukeaa ja Samuli Putro hihkaisee ovensuusta tiedustellen aikataulua seuraavaan ohjelmanumeroon. Tapahtuma henkii ihanan rentoa menoa ja letkeyttä. Tunnen yhteenkuuluvuutta. Mainokset kertovat varsinaisen tapahtuman olevan kesällä, jossa esillä on myös iso esiintyjäkaarti. Oih, olisipa kiva osallistua myös sinne.
Tästä se kai alkoi, haave käydä Hailuodossa. Asiaa tutkiessa selvisi, että saareen matkaaminen vaatii lauttamatkan ja siinä kohtaa haaveelle iski minun kohdaltani stoppi. Pelkkä ajatus olla muiden aikataulujen varassa puristaa kurkkua ja julkiset kulkuvälineet eivät kuulu minun liikkumiseni vaihtoehdoksi missään muodossa. Eikä sitä puristusta yhtään ainakaan helpottanut ystäväni hätäpuhelu kesällä juuri Hailuodosta.
– Auta Ellu, tulimme moottoripyörillä tänne Hailuotoon ja viiminen lautta meni jo? Täällä vaan lokit kirkuu ja tää tunnelma on nyt ihan kauhea. Mulla iskee paniikki, auta, mitä teen??
Koitin kai sanoa jotain rauhottavaa, vaikka meinasin itsekin ajautua pakokauhuun.
Aikaa kului taas. Kuulin haastattelun radiossa, jossa Samuli Putro kertoi asuneensa Hailuodossa tekemässä uutta levyään. Ja sattuipa telkkarista tulemaan sarja, jossa esiteltiin saaressa asuvia perheitä joista yksi asui juuri Hailuodossa. Toiset ne pystyy, muistan ajatelleeni.
Maaliskuun aurinkoiset pakkasaamut tuntuivat ihanan raikkailta harmaan talven ja poikkeuksellisen vuoden jälkeen. Talviloman alkuun oli vielä aikaa useampi viikko. Laitoin Jarnolle viestin: Nyt pelataan hirsipuuta, joudut ostamaan kirjaimet. Tässä lause:
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _!
Jarno aloittaa: Ostan saunan lämmityksellä kirjaimen N. Halauksella ostan kirjaimen T.
_ _ _ _ _ _ T _ _ N _ _ N _ _ _ _ _ T _ _!
Tienattuani hyvän saldon halauksia ja pusuja Jarno haluaa yrittää ratkaista tehtävän, osuen ensimmäisellä arvauksella oikein.
HAILUOTOON MENEE JÄÄTIE!
En ollut edes ajatellut koko vaihtoehtoa. En ainakaan nyt, kun suurin osa hiihtolatujenkin jääosuuksia oli jätetty ajamatta hankalan jäätilanteen takia. Siitä alkoi jännitys ja herkeämätön tarkkailu jäätien kunnossapitäjien Facebook-sivustolta kuinka tilanne elää. Milloin pakkanen paukkui, milloin taas merivesi nousi nostaen veden jäänpintaan. Tilanne selvästi eli, välillä jopa tunnin kerrallaan.
Loma koitti ja retkeilyautomme Elämys-Elli lähti suuntaamaan kohti Oulua. Kempeleelle käännyttäessä rätki taivas räntää valkoisenaan, tielle kertyi loskaa ja taivas oli täysin pilvessä.
Hailuodon lähestyessä sade alkoi hiipumaan. Sitten taivas selkeytyi. Tienvarrella oleva kyltti antoi viimeisen siunauksensa: Jäätie auki. Niinpä Ellimme jatkoi matkaa jäätietä pitkin kohti Hailuotoa. Melkoisia riemunkiljahduksia siinä ratissa ollessa minulta pääsi silmänkantamattoman valkeuden ja auringonpaisteen hurmatessa.
Hailuodon tienvarrella näkyivät lukuisat eläinten jäljet ja hirvivaroitusmerkit kertoivat saaren vilkkaasta eläinkannasta, mutta muuten kaikkialla oli todella hiljaista. Ajoimme automme autiolle Marjaniemen majakan parkkipaikalle. Ihanan autiota, helppoa hengittää. Kiertelimme lumen ja jään peittämiä rantoja. Ihastelimme majakkaa ja kävimme hakemassa savustettuja siikoja lounaaksi. Tavan mukaisesti kävimme toki myös tekemässä loton, koska en voi vastustaa sitä ajatusta, että mitä pienempi paikkakunta, niin sitä enemmän lottovoitto laittaa ihmiset etsimään mahdollista voittajaa.
Vaikka en voittaisikaan lotossa, olen silti äärimmäisen onnellinen ja onnekas saatuani käydä kauniissa Hailuodossa.