Kamiinan kyljestä hehkuva lämpö alkaa täyttää kuultolakatun Norjalais-kämpän sisuksen. Katseessasi on jotain mitä en ole siinä ennen nähnyt. Katsot silmiini ja sanot, jos olisin tiennyt, emme olisi lähteneet.
Kysyn eikö samaan mukiin voisi kaataa useammankin kerran vetensä uuden ottamisen sijaan, johon saan yhtä napakan vastauksen: "Nämä ovat KERTAKÄYTTÖmukeja."
"Minulla alkaa loma ja lähdemme UKK-puistoon Paratiisikuruun vaeltamaan.” mainostan ystävälleni, vaikka sisälläni on outo tunne siitä, ettei asiaa kannattaisi vielä kovin julkisesti toitottaa.
Maa on musta. Ulkona viuhuva tuulinen joulukuun ilta kuulostaa kylmältä. Lämmittelen kotona kaakaon äärellä ja uppoudun kotimaisen rikosdekkarin maailmaan.
Mäkinen peltomaisema laski kirkasvetiseen järveen. Olin saanut käskyn kerätä kaiken ylimääräisen aitan sisään, etteivät tavarat jäisi talveksi lumen alle.
