Kymmenmetrinen aallokko myrskyää vasten majakan kivikkoista rantaa.

Raivokas tuuli nostaa suolaista vettä suihkuna pystysuoran rantajyrkänteen yli ja se tunkeutuu heti sadetakin läpi. Vastatuuli tekee hengittämisestä vaikeaa, mutta selviydyn kuitenkin vaivoin määränpäähäni. Täällä olisi kyllä hienoa asua. 

Olin haaveillut vaellusreissusta Skotlannin Skye-saarelle siitä lähtien kun kävin pääsaarella suositun West Highland Wayn nummimaisemissa.

Nappaan rinkan matkatavaralinjastolta ja astelen yllättävän aurinkoisessa aamussa lentokentän viereiseen autovuokraamoon. ”How can I help you, Sir?”, kysyy virkailija viktoriaanisella korostuksellaan. Se hymyilyttää. Vasemman puoleisen liikenteen ja Edinburghin aamuruuhkan aiheuttama kauhu mielessäni vaihdan shortsit jalkaan ja lähden suunnistamaan kohti Fort Williamia.

Korpit ja haukat kaartelevat pahaenteisesti sumuisten vuorien reunustaman laakson yllä. Autio ja hämärä tie mutkittelee jäätävien vesiputouksien ja puuttomien nummien keskellä. Ahdistava tunnelma murskaa ennakko-odotukset jälleen säälimättä avoimella nahkahansikkaalla.

Sateisen yön jälkeen herään aikaisin auton takapenkiltä ja nautin pikaisen Skotlantilaisen aamiaisen. Lähden seuraamaan hiljalleen jyrkkenevää polkua sumun sekaan. Ylempänä vastassa ovat myös aamiaistaan nauttivat lampaat, joiden johtaja tiedustelee muiden laumansa jäsenten sijaintia, ja saa vastauksia. Huudot kaikuvat aavemaisen hiljaisen maiseman kivimuodostelmissa, jotka kohoavat ikiaikaisina ja katoavat äkkiä nopeasti liikkuvaan usvaan.

Pienen hetken ajan tuuli puhaltaa paljastaen epätodellisen näköisen vuoristomaiseman, joka on kuorrutettu huolellisesti hoidetulla nurmella. 

On helppo kuvitella kuinka täällä muinaiset skotit piileskelivät punatakeilta ja hyökkäsivät ”Tùlach Àrd” -taisteluhuutojen kera kallioiden suojista. Näillä rinteillä säkkipilli on soinut sopivalla kaiulla täyttäen koko seudun leikkisillä sävelillään. Punaposkiset ja lämpimät skottirouvat ovat taikoneet herkkujaan pienten kivimökkien keittiöissä.

Nenänpäähän tipahtanut vesipisara palauttaa nopeasti takaisin nykyhetkeen, kun Skotlannin ilmastolle tyypillinen sade ilmestyy kuin tyhjästä. Nostan hupun päähän ja jatkan lampaanpolkua pitkin alemmas laaksoon, jota ympäröivät terävät, 50-metriset kiviset pylväät.

Keskiaikaisten raunioiden lomassa kiemurteleva polku kaartaa jyrkästi takaisin ylös ja johdattaa kielekkeen reunaa pitkin mäen huipulle. Olin ajatellut kuvaavani huipulta postikorttimaisemia, mutta näkyvyyttä on muutama metri ja vettä sataa kaatamalla. Vietä unelmaloma kuvankauniissa Skotlannissa!

Päivän valo palaa taas, ja mystinen polku tuntuu sateen jälkeen entistä hienommalle.

Luxuriant mountain, sprouting and knolled
more healthy and cloudless, than all hills in the world.

How long my obsession! My song and my passion!
She’s the first in the nation, for grace and for beauty. 

Her gifts are so many, her fruits are so bonny,
and rarer than any her bushes and leafage

in flawless green raiment, as bright as the diamond
your blooms in agreement, like elegant music.

Duncan Ban MacIntyre

Jatkuu…

Lue seuraava osa tästä!

Vastaa