Kevätyön näytelmä

15. toukokuuta 2018 | Vaellus | Kirjoittanut Jarno

Kevätaamut alkavat varhain.

Silloin tällöin unohtumattomimmat kokemukset tai arvokkaimmat oppitunnut saattavat löytyä juuri sieltä, missä ei ole mukavaa. Eräät näistä hetkistä voivat koittaa juuri silloin, kun retkeilijä on unensa syvimmässä vaiheessa, ja unelmoi kevyemmästä risukeittimestä tai uusista Kettu-trikoista.

Kevätyön näytelmä käynnistyy varhain ennen auringonnousua. Aamu-usva kohoaa vielä hetken kylmänä väreilevästä vedestä, juuri ennen kuin aurinko herättää maiseman. Kaikenlaiset oliot uskaltautuvat mönkimään ulos koloistaan, patsastelevat eteerisenä silhuettina sumuisella suolla, ilmestyvät kolossaalisena parvena kuin tyhjästä purppuran väriselle taivaalle, tai tassuttelevat parhaassa tapauksessa muina miehinä vastaan tutulla polulla.

Vaikka herätyskelloa ei olisikaan asetettu soimaan, varsinkin taivasalla nukkuessa erikoiset äänet kutsuvat tutkimaan mitä oman makuupussin lämmön ulkopuolella tapahtuu. Kaikenlaisten kaakattajien, pulputtajien, kurnuttajien ja lotraajien äänet kaikuvat läheltä ja kaukaa iloiten saapuvan kesän lupauksesta. Pöllyäviä taisteluja käydään, jänniä rituaaleja suoritetaan ja etsivä löytää etsimänsä. Uusi elämä saa alkunsa. Hetkessä väreilee odottava tunnelma, jota ei voi kokea minään muuna vuodenaikana. 

Samaan aikaan laavulta kuuluu retkeilijän kuorsaus. Kun päivänvalo haihduttaa pois aamun salaperäiset näyt ja pimeimmätkin kolot paljastuvat, näytelmän verho laskeutuu taas alas ja suurin osa metsän väestä poistuu näyttämöltä. Sumu haihtuu, värit haalistuvat. Päivän kirkkaus saapuu ja herättää uinujat uuteen selkeään aamuun.

Lisää uusi kommentti

Plain text

  • HTML-merkintää ei sallita.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
CAPTCHA
Tällä estetään roskakommentit.
Lisätietoa?

Uusimmat tarinat